Mikä on lapsen hinta?
Tätä pitäisi harkita syvällisesti eikä vain euroina isänpäivän jälkeisenä maanantaina, jolloin Sipoon valtuusto kokoontuu lyömään lukkoon vuoden 2015 kireää budjettia.
Kattilankansi-periaate on haaste, sillä kuntatalouden alamäki ja kutistuvat valtionosuudet vievät kunnilta resursseja. Samaan aikaan uusia rahareikiä tulee paikattavaksi. Toimeentulotukea on jaettava yhä useammalle, ja valtio edellyttää kunnilta entistä suurempaa vastuuta pitkäaikaistyöttömistä.
Sosiaali- ja terveystoimi on kallein ja suurin viipale kuntien palvelukakussa. Siksi se on myös haavoittuvin. Tähän todellisuuteen pitäisi suhteuttaa myös uussipoolaisen keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän madonluvut Suomen virkamiehistä, joita on Sipilän arvion mukaan 20 000 liikaa.
Monissa perheissä voidaan entistä huonommin. Sipoo ei ole maalaisonnela, vaan kodin ulkopuolelle tehdyt lasten ja nuorten sijoitukset ovat lisääntyneet tänä vuonna 32 prosentilla. Sijoitettuja lapsia on jo 45 ja lastensuojeluilmoituksia tehdään entistä enemmän.
Sipoon lastensuojelu ajautui jo keväällä kriisiin, jota paikattiin kahdella määräaikaisella työntekijällä. Hätäavun ansiosta välitöntä puuttumista vaativista tehtävistä on selvitty juuri ja juuri, laillisuuden rimaa hipoen.
Vertailu muiden Kuuma-kuntien lastensuojelun resursseihin kertoo karua kieltä. Vuonna 2013 puolet suuremmalla Nurmijärvellä oli lastensuojelussa 36 työntekijää, Sipoolla seitsemän. Suomen keskisuurten kuntien vertailussa Sipoon panostus lastensuojeluun osoittautui heikoimmaksi, se oli 92 euroa asukasta kohden. Kriisikunta Salossa vastaava summa oli 239 euroa.
Sosiaalitoimesta on kerrottu, että Sipoon lastensuojelun päivittäminen asialliselle tasolle edellyttäisi kahta uutta työntekijää lastensuojeluun sekä kahta työntekijää kotipalveluun ja perhetyöhön. Nyt matalan kynnyksen työtä tekee Sipoossa vain puolikas ihminen. Tätä tarvetta ei ole otettu huomioon talousarvioesityksessä.
Ensi huhtikuun alussa voimaan tuleva uusi sosiaalihuoltolaki vaatii kunnilta uutta ajattelutapaa. Varhainen puuttuminen on suosittu slogan, mutta käytännössä perheet saavat nykyisin apua vain keinoista järeimmällä, lastensuojeluilmoituksen kautta. Uuden lain keskeinen tavoite on, että hätäsijoitusten sijaan painopiste siirtyisi ehkäisevään kotipalveluun ja perhetyöhön.
Tämä ei näy Sipoon talousarvioehdotuksessa. Nyt tärkeimpiä tavoitteita ovat kunnan käyttökustannusten hallinta ja nykyisen veroprosentin säilyminen.
Ongelmien lamauttaminen kustannuskannen alle voi johtaa murheelliseen tulokseen – etenkin lasten ja nuorten kohdalla talouden kattilankansimalli ja rekrytointikielto sopivat huonosti yhteen sosiaalihuoltolain sekä kunnan strategisen tavoitteen eli ”asiakaslähtöisten, hyvinvointia ja terveyttä edistävien kuntapalvelujen” kanssa.
Kovan talousajattelun hallitsemassa ajassa syntyy yhdenmukaisuuden painetta, joka puolestaan johtaa putkiajatteluun. Tehdään säästäviä ratkaisuja, jotka eivät ole lopulta taloudellisia. Erityisen kalliiksi säästäminen muuttuu silloin, kun perspektiivinä on hallintokuntien rajoista kiinni pitävä, budjettivuosiin sidottu ajattelu.
Tehtyjen ratkaisujen vaikutus tulee viiveellä, sekä hyvässä että pahassa. On todennäköistä, että panostus ehkäisevään perhetyöhön vähentää Sipoon lasten kalliita sijoituksia kodin ulkopuolelle, mutta tämä ei ole fakta, joka voidaan todistaa mittarilla. Pohjimmiltaan on kyse arvovalinnasta, jolla ei ole hintalappuja.
Ajattelumallia on muutettu jo eri puolilla Suomea. Imatralla muutettiin kurssia 2009 ja luotiin hyvinvointineuvola, johon palkattiin kuusi perhetyöntekijää. Lopputulos on, että lapsia joudutaan sijoittamaan laitoksiin harvemmin. Raisio taas on uudistanut koko perhepalvelun ja säästänyt lastensuojelussa kahden vuoden aikana kaksi miljoonaa. Kirjastosta voi jopa lainata perhevalmentajaa. (SK 17.10) .
On taloudellinen katastrofi, että sipoolaisen huumenuoren laitoshoito maksaa yli 300 euroa päivässä ja että yhden syrjäytyneen nuoren hinta suomalaiselle yhteiskunnalle on arvioitu 1,2 miljoonaksi euroksi.
Henkinen katastrofi on vielä suurempi. Toivottomuuden kierre on katkaistava ajoissa.
Marketta Mattila
kunnanvaltuutettu, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen (vihr.)