Suomen seitsemänneksi vetovoimaisimmassa kunnassa menee hyvin. Tämä tulee esiin tilinpäätöksestä ja osavuosikatsauksesta.
Ja se tuli ilmi äsken aluetutkija Timo Aron tarkasta analyysistä, jossa hän ei tarkastellut kuntia pelkästään väestölisäyksen suuruuden mukaan, vaan otti huomioon tulijoiden iän, koulutuksen ja tulotason. Sipoon kaikki mittarit ovat plussalla, poikkeuksena vain opiskelijat, jotka hakeutuvat pois kotikunnasta.
Strömsö-Sipoossa työttömyysaste on puolet pienempi kuin Suomessa keskimäärin ja verotulotkin ovat kasvaneet. Tämän vuoden osavuosikatsaus kertoo, että verotuottojen kasvu on jopa ennakoitua parempi.
Kunnat elävät kuitenkin murrosvaiheessa. Aika näyttää, miten onnistuu Sipoon kunnianhimoinen tavoite olla Suomen vaikuttavimpien sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoaja vuonna 2020.
Iso kysymys on, mitä osakeyhtiömuotoon alkuvuodesta siirretyille sote-kiinteistöille lähivuosina tapahtuu. Sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja tuottava maakunta ei välttämättä halua vuokrata turhaa paikallista rakennusmassaa.
On hienoa, että välitilasta huolimatta Sipoossa on vireillä konkreettisia avauksia, jotka parantavat asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia. Eikä kysymys ole vain uusien digipalvelujen luomisesta, vaan arjesta, jossa kokemusasiantuntijalla ja avainasiakkaalla on merkitystä.
On lähdetty mukaan myös ennalta ehkäiseviin projekteihin kuten Green Care -hankkeisiin ja Terveysmetsään, jossa avoterveydenhoito tarjoaa diabeetikoille ja masentuneille metsäretkiä lääkärin määräyksestä.
Tarkastuskertomuksesta ilmenee sosiaali- ja terveystoimen erinomainen tulos. On käynyt myös ilmi, että lastensuojelun lisäresursseista on ollut apua. Lasten sijoitukset ovat jääneet suhteellisen lyhyiksi. On siis hyvä ennakoida turvapaikan saaneiden nuorten tilanne. Sosiaalipalvelun tarpeet todennäköisesti lisääntyvät.
Inhimillisen kokoisessa kunnassa olisi tärkeää, että myös koulut ovat inhimillisen kokoisia. Palveluverkkomuutokset megakouluineen eivät saisi vaarantaa hyvää kasvuympäristöä. Leppätien koulun ainutlaatuista kielikylpyä on kehitetty jo 17 vuoden ajan ja se on ollut monille perheille painava syy muuttaa Sipooseen asumaan. Syystä on noussut huoli suunnitelmista, että kielikylpykoulu siirrettäisiin Nikkilän Sydämeen.
Laajenevan Sipoonlahden koulun suunnittelun ja sen komean arkkitehtuurin rinnalla pitäisi miettiä vakavasti myös sitä, mitä haasteita aiheutuu siitä, jos Etelä-Sipoon 1300 oppilaan peruskoulu esikouluineen on Suomen suurin.
Vihreä kollega, opettaja Rauno Haapaniemi on kokemusasiantuntija. Hän on pohtinut riskiä, jonka suuri ja kaukana sijaitseva koulu voi aiheuttaa lasten ja nuorten kasvulle ja oppimiselle.
Tutkimuksia näin isoista kouluista ei ole edes tehty. Sen sijaan puolta pienempien 600 oppilaan koulujen osalta kansainväliset tutkimukset viittaavat siihen, että opettajien kiinnostus oppilaisiin laskee koulun suurentuessa. Arvosanat alkavat laskea, etenkin pojilla. Kampusalue sopii yliopistoon, mutta ei välttämättä 7-vuotiaalle. Arat oppilaat ja ne, joilla on ongelmia sosiaalisissa taidoissa, eivät välttämättä selviä.
Jättikoulut voivat olla kustannustehokkaita, mutta lasten altistaminen mittavaan ihmiskokeeseen ei ole viisasta.
Jos ja kun megakoulu on tulevaisuutta, vaatii turvallinen toimintakulttuuri paljon ja perusteellista suunnittelua.
Näiden haasteiden rinnalla Sipoossa on vallalla eteenpäin katsova ja innovatiivinen asenne.
Säästö– ja tehokkuuspaineista huolimatta työntekijät ovat venyneet erinomaisiin suorituksiin. Tärkeää on, että henkilöstön hyvinvointiin panostetaan. Koska sairauspoissaolot vähenivät viime vuonna selvästi, tässä on selvästi myös onnistuttu.
Työssä viihtyvä oman alansa asiantuntija on Sipoon tulevaisuuden tekijä. Tästä kiitos kunnan kaikille työntekijöille!