Sipoon Vihreät

Hidas heinäkuu

Terveiset vuokramökiltä Keski-Suomesta. Keskeltä ei-yhtään-mitään. Kännykkä on ollut pois päältä, sähköposteja ei ole luettu. Vihdoin kesäloma. Vain laineiden liplatus ja kuikan huudot järvellä ovat rikkoneet hiljaisuuden tyhjiön. Fantastista. Tauko vuoden arkirumban jälkeen.

Miten mahtaa olla kesä edennyt siellä etelässä, onkohan meri jo ihan sinileväpuuroa? Täällä järven vesi on niin puhdasta, että sitä voi juoda. Mökissä ei mukavuuksia ole tarvittu niinä kymmenenä kesänä, joina täällä olemme käyneet. Päivät ovat menneet leppoisasti itikoita huiskiessa ja kirjoja lukiessa. Ihanaa mielen lepoa.

Kaukaiselta tuntuu Sipoon politiikka. Koalition ja RKP:n vääntö, koulun lopettamiskeskustelut ja rehtorikiemurat, kielikortin jatkuva vilauttelu, kunnanjohtajan vetäytyminen takavasemmalle, talous- ja hallintojohtajan sisäänsurvontafarssi, se ikuinen budjettivääntö…

Avasin tietokoneen pitkästä aikaa vain tätä kirjoittaakseni. Olo on liian raukea kunnon poliittiseen jargoniin - sitä toimittaja tosin taisi toivoa, kun antoi puolueiden ryhmäpuheenjohtajille kullekin puheenvuoron kesän mittaan. Täällä skutsissa voi toki kirjoitella, mutta rentona ja ruskettuneena ei jaksa mistään tietystä aiheesta erityisesti kiivastua (vaikka vuoden aikana eriasteisia kiivastumisia on kokouksissa riittänytkin).

Sähköpostien lukeminen, lähettäminen ja netti ovat onneksi niin hidasta hommaa, ettei mökiltä käsin kannata edes yrittää. Täytyy kauppamatkan varrelta tämäkin lähettää, lähempänä niitä maiseman pilaavia linkkitorneja.

Parin viikon kuluttua on armotta edessä paluu arkeen. Ajatus oravanpyörästä hirvittää – niin kuin joka loman lopussa – mutta sitten sitä vain ottaa vauhtia, hyppää ja alkaa juosta. Kiireettömyys ja joutilaisuus unohtuvat parissa viikossa. Tahti kiihtyy ja tehokkuus kasvaa. Onpahan edes pomo tyytyväinen. Kuin huomaamattaan sitä katalysoi itsensä hurjaan tahtiin ja antautuu mahdottomaan tietotulvaan. Ihminen on sopeutuva eläin. Turhan sopeutuva. Niin sitä aina kauempaa katsoen ajattelee, kunnes arjen kiireessä kyseenalaistaminenkin unohtuu.

Lomalukemisena kertasin yhtä suosikkiani, Pentti Linkolaa. Nyt kun olen politiikkaankin sekaantunut, Linkolan havainnot päätöksenteon kummallisuudesta tarttuivat silmään. Linkola kirjoittaa mm. näin:

”Olen hätkähdyttävän usein kuullut tai itse käynyt merkillisiä keskusteluja sen jälkeen kun jokin kunnallisvaltuusto tai vastaava on tehnyt onnettoman päätöksen. Yksityiskeskustelussa luottamushenkilö tunnustaa, että hän oli päätöstä vastaan, mutta äänesti puolesta, koska tiesi enemmistön kannan eikä halunnut rikkoa yhteistyötä, sotkea asioiden joustavaa kulkua, aiheuttaa turhaa hämminkiä.

Sitten otetaan asia puheeksi toisen valtuutetun kanssa, kahden kesken, ja kuullaan samat sanat. Loppujen lopuksi saattaa olla niin, että kolmekymmentä valtuutettua tekee yksimielisen päätöksen, joka on täsmälleen päinvastainen kuin kaikkien kolmenkymmenen todellinen kanta.

On aivan mahdollista, että se ”enemmistön kanta”, ”yleinen käsitys”, jonka mukaan päätökset tehdään, jota valtuusto seuraa, jota eduskunta seuraa, valtaviestimet seuraavat, pääkirjoitukset seuraavat, on hyvin pienen voimakkaan vähemmistön kanta.”

Näinköhän meillä Sipoossakin lomien jälkeen?! Vai mahdetaanko rannikon ja saariston osayleiskaavaan saada sittenkin uimaranta? Tai mitenköhän budjettikäsittelyssä tänä vuonna käy - uskaltaisimmeko sittenkin panostaa rahat sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan…

Sini-Pilvi Saarnio
valtuustoryhmän puheenjohtaja (Vihr.)

Originaali kirjoitus:

Sipoonkorven kansallispuistoa kiirehdittävä

Metsähallitus suositteli helmikuussa valmistuneessa selvityksessään, että Sipoonkorpeen perustetaan laaja-alainen, mantereelta rannikolle ulottuva kansallispuisto, joka olisi lajissaan Suomen ainoa.  Useiden eri tahojen antamissa lausunnoissa kannatetaan kansallispuiston perustamista. Jopa Helsingin lausunnot ovat yllättävän myönteisiä, vaikka Helsinki samaan aikaan havittelee rakentavansa n. 30 000 asukkaan asuinalueen Östersundomiin.

Lopullisen kansallispuiston tulisi olla Metsähallituksen esittämän laajimman vaihtoehdon mukainen. Valtion maiden lisäksi alueeseen tulisi liittää Helsingin ja Vantaan kaupunkien ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen maat. Myös Hältingträskin ja Talosaaren alueet toisivat hyvän lisän kansallispuistoon. Lisäksi Sipoonkorven ekologisten yhteyksien, puskurivyöhykkeiden sekä alueen muiden luonto- ja virkistysalueiden säilyminen tulisi turvata kaavoituksella.

Sipoonkorven kansallispuistossa ainutlaatuista ja tärkeää olisi nimenomaan se, että kansallispuisto ulottuu mereltä mantereelle. Moottoritien kohdalle voidaan helposti toteuttaa lisääkin ekologisia käytäviä, jos niin halutaan. Sipoonkorven luontoarvot ovat monipuoliset ja merkittävät: alueella on matalia merenlahtia, rannikon reheviä lehtoja, hienoja kallioita, hoidettuja perinneympäristöjä ja savikkoalueen virtavesiä. Sipoonkorven lajistossa on tavattu noin 150 uhanalaista tai silmälläpidettävää lajia.

Runsaan kävijämäärän ja Helsingin sekä Sipoon kasvupaineiden vuoksi alueen luontoarvoja pitää suojella ja virkistyspalveluita kehittää alueella kulkemisen ohjaamiseksi. Kansallispuisto näyttäisi tarjoavan parhaan mahdollisuuden alueen hallitsemattoman kulumisen estämiseen. Kansallispuiston status turvaisi Sipoonkorpea myös rakentamisspekulaatioilta, joita juuri tällä alueella on esiintynyt muita luonnonsuojelualueita ja jopa Natura 2000 -alueita kohtaan.

Metropolialueen kunnissa on runsaasti rakennusmaata. Sen sijaan alueella ei ole muita Sipoonkorven kokonaisuuden kaltaisia laajoja rakentamiselta säilyneitä metsämantereita. Sipoonkorven kansallispuistolla voidaan saavuttaa Etelä-Suomen luonnon monimuotoisuuden edistämiseen tarvittavat alueet sekä kasvavan asutuksen tarvitsemat luonto- ja virkistyspalvelut.

Sipoonkorpi on Östersundomista Porkkalaan ulottuvan pääkaupunkiseudun viherkehän toinen pää. Kansallispuistosta tulisikin kehittää metropolialueen yhteinen ylpeys.

Päätös kansallispuistosta ehdittäisiin hyvin tehdä vielä tämän vaalikauden aikana, jos ministeriö valmistelisi asian viivyttelemättä. Näin hallitus ehtisi vielä korjata imagoaan, joka on mielestämme - ainakin tähän asti - ollut yksi aikojen ympäristönsuojeluvastaisimmista. Vaikka Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu on kasvavaa aluetta, luonto ja luonnon monimuotoisuus eivät saa jäädä toissijaisiksi arvoiksi.

Juhis Ranta
puheenjohtaja, Vantaan Vihreät Nuoret ja Opiskelijat

Sini-Pilvi Saarnio
valtuustoryhmän puheenjohtaja, Sipoon Vihreät

* * * * *

Helsingin Sanomat 26.7.2010:

Sipoon Sanomissa 19.11.2009:

Visio tulevaisuuden kouluverkosta Sipoossa

Kunnanvaltuusto saanee pian käsiteltäväkseen Sipoon kouluverkkoselvityksen. Sipoon Vihreät toivovat, että selvitys ei johda automaattisesti tylyyn kyläkoulujen lakkauttamiseen vaan todellisen vision luomiseen siitä, millaiselta kouluverkkomme pitäisi näyttää. 

Visiossa otettaisiin huomioon sekä taloudelliset että laadulliset näkökohdat ja se, että koulu on tärkeä osa toimivaa taajamaa/kyläyhteisöä. Mielestämme kouluverkon tulee huomioida tasa-arvoisesti molemmat kieliryhmät. Kaikilla lapsilla tulee olla samat oikeudet turvalliseen kouluun turvallisessa ympäristössä kohtuullisen välimatkan päässä kotoa. Toivomme myös, että päätöksiä osataan tehdä pitkällä tähtäimellä eikä vain parin vuoden budjettilukuja silmälläpitäen.

Visionamme on täydentää kouluverkkoa kylä-/lähikouluilla – tai oikeastaan paikallisilla ”sivistyskeskuksilla”. Kouluissa olisi alaluokat - sekä suomen- että ruotsinkieliset - vaikkapa vuosiluokat 1-4 (tai vähintään luokat 1-2), esikoulu ja päivähoito; miksei myös toimintakeskus vanhuksille sekä iltaisin toimintaa myös tavallisille asukkaille. Nämä keskukset olisivat niin lähellä asukkaita, että pienten lasten koulumatka olisi lyhyt, mieluiten vain muutamia kilometrejä. Riittävien kevyen liikenteen väylien myötä voitaisiin taata myös turvallinen koulutie. Kyläkoulun rauhallisempi tempo ja tuttu lähiympäristö antaisivat lapselle hyvän alun elämään.

Uskomme, että kieliryhmien yhteiset koulurakennukset toimivat jos koulut ovat suhteellisen pieniä, kuten Itäsalmessa. On selvää, että ruotsinkielisten ja kaksikielisten perheiden lapsille on oltava ”ruotsinkielistä tilaa”, ts. arkipäivän hetkiä, jolloin kielenä on vain ruotsi. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että koulussa voitaisiin järjestää esim. eriaikaisia välitunteja. Tämä malli antaisi mahdollisuuden enenevälle yhteistyölle kieliryhmien välillä ja mahdollisuuden siihen, että äidinkielenomaista suomea (MoFi-opetus) voisivat opettaa suomenkieliset opettajat. Toimiva MoFi-opetus on tärkeä edellytys ruotsinkielisten koulujen tulevaisuudelle ja se lisää kaksikielisten perheiden halua laittaa lapsensa ruotsinkieliselle puolelle koulussa. Myös suomenkieliset lapset hyötyisivät kaksikielisyyden kosketuksesta. Monet harrastukset hoidetaan jo nyt kaksikielisesti Sipoossa. Näin esimerkiksi useissa urheilulajeissa. Tätä kannattaisi Sipoossa hyödyntää.

Visiomme ei ole täyttä utopiaa. Helsingissä on viimeisen 10 vuoden aikana panostettu paljon pienten lasten korttelikouluihin ja vanhemmat lapset on ohjattu suurempiin kouluihin. Kun täydennämme kaavoituksella kylien asutusta, saamme sen oppilasmäärän, joka koulun perustamiseksi tarvitaan.
Sipoossa puhutaan kahta kieltä kaduilla, kaupoissa ja terveysasemilla. Tällaisessa kunnassa on mahdollisuus tarjota tuleville sukupolville mahdollisuus pärjätä elämässä molemmilla kotimaisilla. Yhdessä voimme, niin viranomaistaho kuin kuntalaisetkin, kehittää Sipoota toimivan kaksikielisyyden esikuvaksi. Ei kai kenelläkään ole mitään sitä vastaan, että kotikunta antaa lapsilleen kaksikielisyyden lahjaksi. Jos teemme sen yhdessä, se voi onnistua!
Uskallammeko tehdä ”Sipoon-mallin” tässäkin asiassa?

Sipoon Vihreät

—-

I Borgåbladet 19.11.2009:

Vision om framtidens skolnätverk i Sibbo

Kommunfullmäktige skall snart behandla utredningen om skolstrukturen i Sibbo. De Gröna i Sibbo vill att denna utredning inte bara skall leda till en avveckling av byskolorna utan till en verklig vision om hur vårt skolnät i Sibbo skall se ut. Det är en vision som tar i beaktande både ekonomiska och kvalitativa synpunkter och som beaktar skolans funktion som ett viktigt led av en fungerande tätort/bysamhälle. Vår utgångspunkt är att skolnätet inte kan beaktas utgående från bara den ena språkgruppen, utan att alla barn borde ha samma rättigheter. Det vill säga rätt till en trygg skola, i trygg miljö och inom rimligt avstånd från hemmet. Vi vill med andra ord att beslutet inte bara skall basera sig på en kortsiktig ett- eller två-års budget.

Vår vision innehåller ett kompletterande skolnätverk i Sibbo bestående av byskolor eller egentligen ”lokala bildningscentra”.  Byskolorna skulle innehålla lokala lågstadier, både svenska och finska, till exempel för klass 1 - 4 (eller åtminstone klass 1-2), förskola och eventuellt dagvård och varför inte också aktivitetscenter för äldre människor samt kvällsaktiviteter för byborna. Dessa ”centra” skulle ge en kort skolväg för de mindre barnen, helst mindre än 3 km, och med hjälp av lätt-trafikleder skulle man kunna säkra en trygg skolväg.   En byskola med en trygg närmiljö och lugnare tempo ger en bra start i livet för barnen.

Vi tror att gemensamma skolbyggnader för båda språkgrupperna fungerar om skolorna är små, såsom i Östersundom. Det är klart att vi måste se till att speciellt de svenskspråkiga och tvåspråkiga barnen har ”svenska rum” d v s delar av deras vardag där svenska är det språk som gäller. Detta betyder närmast att man måste organisera skolan så att språkgrupperna t ex har olika rasttider osv. Denna modell, som ger möjlighet till mera samarbete mellan språkgrupperna, skulle också ha den fördelen att modersmålsinriktad finska i de svenska skolorna skulle kunna skötas av finskatalande lärare. En välfungerande MoFi-undervisning är en viktig förutsättning för de svenska skolornas framtid och ökar viljan för tvåspråkiga familjer att sätta sina barn i svensk skola. De finskspråkiga barnen skulle också ha glädje och nytta av utbytet genom att t ex få leka på svenska. Många av fritidsaktiviteterna, inom till exempel sport, är redan tvåspråkiga. Detta borde tas tillvara på.

Detta är ingen utopi. I Helsingfors har man under de senaste 10 åren satsat stort på kvartersskolor för de mindre barnen, kombinerat med större skolor för de äldre. När vi bygger till i våra byar, får vi det elevunderlag som krävs för denna modell.

En tvåspråkig kommun som Sibbo, där det på gatan, i butiken och på hälsostationen talas både finska och svenska, har alla möjligheter att erbjuda de kommande generationerna en möjlighet att klara sig på bägge inhemska språken. Tillsammans kan vi, både lokala myndigheter och individer, utveckla Sibbo till en förebild för en fungerande tvåspråkig kommun. Knappast har någon någonting emot att våra barn får tvåspråkigheten i gåva från hemkommunen. Tillsammans lyckas vi!

Visst vågar vi göra en Sibbo-modell, som framhäver vår tvåspråkighet och vår småskalighet?

De Gröna i Sibbo

Sipoon Sanomat 20.8.2009:

Olemme kuulleet, että ”ankkurit on nostettu”, ja Sipoo purjehtii kohti parempaa kehitystä. Kehitys on monella tavalla vain eri nimi muutokselle. On selvää, että yhteiskunta, kuten sen kaikki jäsenet, muuttuu koko ajan. Jos ei muuten, niin ainakin jokainen vanhenee! Usein kuitenkin unohdetaan, että kehityksen tai muutoksen suuntaa ei määrää mikään luonnonlaki.  Annan pari esimerkkiä kehityksestä.

Muutin perheeni kanssa Nikkilään 20 vuotta sitten. Paikka tuli silloin valittua siksi, että se oli mukavan pieni, siellä oli palvelut lähellä, ja löysimme ihanan talon joka sopi meille. Lisäksi olin juuri aloittanut opettajana Sipoon ruotsinkielisellä yläasteella ja vaimoni oli töissä Sköldvikissä. Siis Nikkilä oli kaikin puolin sopiva paikka. Kuluneen 20 vuoden aikana Sipoon kunnan asukasmäärä on melkein tuplaantunut (tai oli kunnes tietty naapuri halusi enemmän lebensraum). Samaan aikaan Nikkilän palvelutarjonta on huomattavasti supistunut; useita kauppoja on suljettu. Moni tekee kaikki ostokset muualla, perusteena  ”Itiksestä/Jumbosta löytyy kaikki saman katon alta”. Samat henkilöt moittivat seuraavassa lauseessa sitä, että Nikkilässä ei ole palveluja. Valitettava fakta on, että näiden 20 vuoden aikana Nikkilästä tullut nukkumalähiö! Nikkilän ns. keskusta on myös silminnähden ränsistynyt, ja se on herättänyt ihmetystä melkein kaikissa, jotka ovat vierailleet meillä, riippumatta mistä päin mailmaa he tulevat.

Nikkilässä pääpaino rakentamisessa on ollut Kartanon alueella ja Suursuolla (Sairaalan alue on vähän eri juttu). Uusia taloja keskustassa on hyvin vähän. Kuitenkin aivan keskustassa olisi hyvin paljon potentiaalista rakennusmaata, esimerkiksi korttelien sisällä olevat ”puistot”, Dalkärrintien ja joen välinen alue, Lukkarimäki, Nikkiläntien vierus, ym. Ongelmana on ilmeisesti se, että lukuunottamatta ns. puistoja, kunta ei omista näitä maa-alueita eikä ole tahtotilaa ruveta vaatimaan nykyisiä omistajia tiivistämään.  Niinpä ollaan taas suunnittelemassa uutta suurta asutusaluetta Kartanon alueelle, nykyiselle virkistysalueelle,  keskimäärin noin 2 km ns. keskustasta.

Samaan aikaan kun selvästi on tarkoitus, että Sipooseen tulee lisää asukkaita, iskee niin sanottu Kriisi. Eli poikien Monopolipeli on taas menyt mönkään ja rahat on loppu.  On säästettävä. Ja taas, yhtä varmasti kun Aamen kirkossa, tulee esitys lakkauttaa kyläkoulut!

Nämä kolme esimerkkiä ovat myös ns. kehitystä. Henkilökohtaisesti olen siitä mieltä, että kaikki kolme edustavat erittäin huonoa yhdyskuntasuunnittelua tai sen täydellistä puuttumista. Ne liittyvät toisiinsa. Miten voidaan säilyttää palvelut tai koulut, kun kaavoitus on tehty haulikolla ampumalla, ja taloja rakennetaan pitkin metsiä? Ja kohta sinne metsiin pitää viedä ne palvelut, jotka taajamissa ja kylissä jo olisivat: vesi, viemäri, valaistus, koulukyydit, kotiapu ja pelastuspalvelut. Eikä joukkoliikennettä voida kehittää, sillä joka talossa on jo kaksi autoa.

Kaiken takaa löytyy puuttuva visio siitä, millainen kuntamme pitäisi olla tulevaisuudessa. Joitakin visioita on ajoittain teetetty konsulteilla, mutta ne eivät ole saaneet poliittista kannatusta, ja ne on vähin äänin haudattu. Meillä on kuitenkin loistavat edellytykset kehittää kuntaamme suuntaan, joka on sekä viihtyisä asukkaille että mahdollinen rahoittaa.

Mielestäni kuntamme tarvitsee toimivia kyliä. Tällä tarkoitan viihtyisästi, riittävän tiiviisti rakennettuja taajamia, joihin voidaan järjestää joukkoliikenne, kyläkoulu ja asukkaiden yhteistä toimintaa. Haastan kuntalaiset itse aktivoitumaan tässä, perustamaan kylätoimikuntia ellei sellaista jo ole, myymään osia kyläkeskustan tonteistaan uusille asukkaille sekä toimimaan kyläkoulujen säilyttämiseksi.

Uudet asuinrakennukset tulisi Nikkilässäkin ensisijaisesti rakentaa olemassaolevan harvan asutuksen sekaan. Nikkilässähän on jo infrastruktuurikin valmiina. Siten voitaisiin säästää asukkaiden arvokas henkireikä, pururata kauniine ympäristöineen.

Kaikessa lisärakentamisessa tulisi vaatia energiatehokkuutta, kauneutta ja sijoittumista joukkoliikenteen lähelle. Joukkoliikennettä tulee kehittää jo nyt, ennen rakentamisen lisääntymistä. Sillä voitaisin vaikuttaa siihen, ettei jokainen aikuinen kuntalainen tarvitse omaa autoa. Nuoretkin pääsisivät liikkumaan harrastuksiin ja kavereiden luo ilman kuskaamista tai mopoa.

Tiivistäminen ei tarkoita, että Nikkilään ja Söderkullaan pitäisi rakentaa betonisia kerrostaloja. Monet taajamat ympäri Suomea, puhumattakaan yleisesti Pohjois-Europassa, on onnistuttu rakentamaan tiiviisti mutta ei ”lähiömäisesti”. Suomessa esimerkkejä ovat Länsiranta Porvoossa ja Maarianhaminan keskusta.

Kehityksen suuntaa eivät siis määrää mitkään luonnonlait, vaan me itse. Ei ole pakko muuttaa viheraluettamme asuinalueeksi, eikä keskustasta ole pakko tehdä mitään betonislummia. Rakentamisen sijainti, laajuus ja ulkonäkö on meidän itsemme määriteltävissä. Meidän ei tarvitse rakentaa yhteiskuntaamme ”halvimman tarjouksen perusteella”. Unelmat ja visiot viihtyisästa keskustasta ovat mahdollisia, mutta on toimittava nyt, sillä juna on lähdössä!

Viimeisena hiukan toiseen asiaan. Yksi kuntamme rikkauksista on kaksikielisyys, ja moni koululainen tulee kaksikielisestä kodista. Kokemuksemme perusteella ruotsinkielinen koulu ei tarjoa riittävästi suomen opetusta kaksikielisille lapsille. Toistaiseksi vain kielikylpy tuottaa nuoria, jotka suhtautuvat positiivisesti ja luonnollisesti molempiin kieliin. Tästä saatua oppia kannattaisi käyttää laajemmin. Meillä olisi mainio tilaisuus profiloitua kuntana, jossa koulujärjestelmä tukee aitoa kaksikielisyyttä. Toivottavasti päättävät poliitiikot muistavat tämän kun säästöistä puhutaan.

Henrik Möller

Korpi kansallispuistoksi

Sakarinmäen koulussa pidetystä Sipoonkorpi -seminaarista on kulunut muutama kuukausi. Seminaarissa oli kiitettävän paljon väkeä, ja suurin osa heistä halusi Korven säilyvän luonnonsuojelualueena. Muutamia soraääniä valitettavasti kuului maanomistajien ja metsästäjien taholta. Illan positiivisin mielipide oli Sipoon kunnanhallituksen puheenjohtajan Eero Seppäsen puheenvuoro, jossa hän kertoi suhtautuvansa suojeluun erittäin myönteisesti. Se on selvä signaali Sipoon kunnanhallituksen tahdosta. Myös Jacob Södermanin ajatukset Korven suojelun tärkeydestä vakuuttivat.

Seminaarissa oli useita paikallispoliitikkoja Sipoosta, Vantaalta ja jopa Espoosta. Helsingistä paikalla oli vain yksi varavaltuutettu. Hämmästyttävää, kun ottaa huomioon, että Helsinki juuri valloitti alueekseen suuren osan Sipoonkorpea.

Sipoonkorpi on pinta-alaltaan noin 5000 hehtaaria. Aluetta voidaan pitää ”itäisenä Nuuksiona” – pääkaupunkiseudun tärkeänä itäisenä luontopilarina. Sipoonkorvesta löytyy monenlaisia metsätyyppejä ikimetsistä puronvarsilehtoihin, mutta myös soita ja kauniita kulttuurimaisemia.

Toistaiseksi Sipoonkorven on löytänyt vain retkeilytaitoinen kulkija, sillä alueella ei juuri ole merkittyjä polkuja. Itse olen vaellellut Korvessa tuntikausia luonnosta lumoutuneena, enemmän tai vähemmän eksyneenä, tietäen kuitenkin, että tarvittaessa hyvänenäiset koirani kyllä löytävät takaisin lähtöpaikalle.

Sipoonkorvessa on tähän mennessä tehty havaintoja yli sadasta uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä eliölajista. Määrä on enemmän kuin useimmissa eteläisen Suomen kansallispuistoissa. Alueella on erityistä merkitystä metsälintujen ja lahopuuta tai rehevyyttä vaativien sienien suojelun kannalta. Siellä kasvaa myös eräitä valtakunnallisesti harvinaisia putkilokasveja, sammalia ja jäkäliä.

Sipoonkorpea on jo vuosia uhannut eteläosan rakentaminen ja liian intensiivinen metsätalous. Helsingin rajansiirron myötä uhka on entistä todellisempi. Seminaarissa todettiin, että seuraava askel suojelun edistämiseksi voisi olla Helsingin ja Vantaan apulaiskaupuginjohtajien sekä Sipoon kunnanjohtajan tapaaminen. Yksi edistysaskel voi myös olla Metsähallituksen Ympäristöministeriöltä saama toimeksianto, jolla selvitetään kansallispuiston perustamisedellytyksiä. Selvitys valmistuu tämän vuoden lopussa.

Sipoonkorven suojelua on pyöritelty kauan. Olen kuitenkin toiveikas, että Korpi suojellaan. Ehkä kansallispuistona, ehkä luonnonsuojelulain nojalla. Sipoonkorven suojelu tuntuu etenevän monessa suhteessa hyvin samalla tavalla kuin aikanaan Nuuksion. Lopulta Nuuksiokin suojeltiin - vuosikymmenien yrityksen jälkeen. Kuten seminaarissakin moneen otteeseen todettiin: ensin tulee päättää mitä suojellaan ja vasta sitten mitä rakennetaan! Helsingin kasvupaineiden takia tarve päätöksille alkaa olla käsillä. Sipoonkorven reuna-alueiden nakertaminen täytyy pysäyttää.

Sini-Pilvi Saarnio                        

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu (Vihr.) ja kunnanhallituksen jäsen.

Kotiäiti Nina Mikkolan provosoivan keskustelunavauksen jälkeen julkisuudessa on viime kuukausina keskusteltu mm. arvostetun kehityspsykologian asiantuntija professori Liisa Keltikangas-Järvisen johdolla pienten lasten hyvinvoinnin perusedellytyksistä. Hauskasti samaan aikaan postilaatikkoon tipahti ilmoitus Sipoon kunnan järjestämästä kyselystä, joka koskee päivähoidon kehittämistä ja kotihoidon kuntalisää. Toivottavasti mahdollisimman moni meistä pienten lasten vanhemmista ehtii vastata kyselyyn, joka umpeutuu 26.4.2009.

Kotihoidon kuntalisä tulee vihdoin saada Sipooseen. Kysely kuntalisästä järjestetään nyt kolmatta kertaa. Asiaa on kunnassa selvitetty siis kaksi kertaa aiemminkin. Molempina kertoina tylynä tuloksena oli se, että kotihoidon kuntalisää ei alettu maksaa.

Kuntalisän suuruus vaihtelee kunnittain. Helsinki esimerkiksi on juuri päättänyt nostaa kuntalisän 264 euroon kuukaudessa. Viime vuosina kuntalisää maksavien kuntien määrä on lisääntynyt ja lisien suuruus kasvanut. Se, ettei meillä kuntalisää makseta lainkaan, antaa oudon kuvan kunnasta, jonka uusi slogan kuitenkin on olla ”Suomen halutuin”.

Perheille tulisi professori Keltikangas-Järvisen mukaan antaa mahdollisuus kotihoitoon tai kodinomaiseen hoitoon pienissä ryhmissä. Alle 1,5 vuotiasta lasta ei hänen mukaansa missään tapauksessa tulisi sijoittaa suureen päiväkotiryhmään.

Sipoossa voidaan - luottamusmiesten niin päättäessä -  panostaa lasten kotihoidon tukeen ja päiväkotiryhmien koon rajoittamiseen. Keltikangas-Järvisen mukaan noin kolmevuotias lapsi on valmis siirtymään päiväkotiin, mutta sopiva ryhmäkoko 3-4 vuotiaalle on 4-6 lasta. Liian suuressa ryhmässä lapsi ei opi sosiaalisuutta vaan aggressio lisääntyy. Lapsi ei opi sosiaalisia taitoja toiselta lapselta, vaan aikuisen täytyy ne opettaa.

Merkittävä seikka on myös hoitajien pysyvyys, johon voidaan vaikuttaa Sipoossa esim. tarjoamalla hyvät ja kannustavat työskentelyolosuhteet arvokasta hoitotyötä tekeville. Keltikangas-Järvisen mukaan on hyvä kysymys, onko koulumaailman nykyisellä levottomuudella tekemistä päivähoidon ongelmien kanssa.

Miksei Sipoo voisi olla edelläkävijä pienten lasten hoidon kuntoremontissa – olemmehan tunnustetusti sitä (ainakin toistaiseksi) myös iltapäiväkerhotoiminnassa. Kotihoidon valtiollinen tuki ja kuntalisä eivät missään tapauksessa riitä kattamaan kotihoidon kuluja, mutta signaalimerkitys kuntalisän maksamisella on.

Ties vaikka kuntalisän turvin olisin itsekin voinut olla kotona vähän pidempään.

Sini-Pilvi Saarnio

Olemme saaneet lukea miten ”ankurit on nostettettu” ja kuinka hienot uudet alueet syntyvät. Kieltämättä minulle jää sellainen tunne että myydään lippuja Titanicin viimeiselle matkalle, vaikka lopputulos tiedetään. Mainoslause ”niillä on hyvä orkesteri, joka soittaa pitkään!”

On edelleen muistettava että ainoa syy kaavoittaa ns. Nikkilän kartano III on että kunta sattuu omistamaan kyseiset maat! Yhdyskunnan suunnittelun kannalta alue on aivan väärä, kaukana kaikesta. Ja näin on myönnettävä, että tämä on virhe, ja tavallaan tapahtunut Kartanon I ja II kohdalla.

On hassua että lähes kaikkien joiden kanssa olen puhunut Nikkilän kaavoituksesta, ovat olleet yhtä mieltä siitä että kyläkeskustaa tulisi tiivistää, ja vasta sitten rakentaa pellolle. Silti kuntamme Kokoomuslainen poliittinen johto ajaa kaavoitusta, jossa pyritään optimoimaan lyhytnäköiset taloudelliset hyödyt. Toisin sanoen saadaan myytyä kunnan omistamat pellot hyvällä hinnalla! Ainoa valo tässä tunnelissa on maakäytöpäälikkö Mikko Ahon lausunto siitä, että keskustaan voidaan sijoittaa 2500 uutta asukasta. Jos tämä nyt on suunnitella, niin miksi ei vaihtaa näiden projektien aikataulut? Eli ensin tiivistetään kylä, sen jälkeen levitetään pellolle.

Tiedän että olen jäävi tässä keskustelussa, asun radan vieressä, joten meidän hieno näköalamme menisi pilalle, jos Kartano III rakennetaan. Mutta tämä on minun mielestäni ok, asumme keskemmällä kylää, joten tämä on odotettavaa. En vain voi millään hyväksyä, että tahallaan rakennetaan nukkumalähiö! Eli erillisalue,  jossa on asutusta, mutta ei muuta: ei kauppoja eikä muita palveluita kuin mahdollisesti lasten päiväkoti. No miksi ei siihen tule kauppoja? No kun alueen asukasmäärä ei riitä ylläpitämään niitä. Mutta kun ollaan juuri niin kaukana kyläkeskustasta, että on mentävä autolla kauppaan, ei ole sanottua, että kylän olemassaolevat kaupat edes hyötyisivät näistä uusista asukkaista.

Olen asunut noin 20 vuotta Nikkilässä, sen aikana asukasmäärä on hiukan alle kaksinkertaistunut, ja kaupallisten palvelujen määrä on puolet aikaisemmasta. Eli kaupat menestyvät vain jos asukkaat käyttävät näitä. Ja jos kuitenkin on riippuvainen autosta, ei ole sanottua että ostokset  tehdään kylän omissa kaupoissa, vain Jumbossa tai Itäkeskuksessa, vaikka usein kylältä kyllä löytyy halvempaa!

Tiedän myös että olen jonkulainen sosialistinen dinosaurus, joka vielä uskoo että on vaihtoehto tähän ”Rahat pois” suunnitteluun. Uskon että on vielä mahdollista kehittää meidän kylän eläväksi yhteisöksi, mutta sitten on kyllä korkea aika muuttaa periaatteet.

Henrik Möller

Nikkilä

Viceordförande för Vårt gemensamma Sibbo, Caspar Berntzen, säger att man har sträckt ut en samarbetshand mot Sfp (Hbl 26.11). Uttalande är totalt struntprat! Eero Seppänen från Vårt gemensamma Sibbo har sagt att man kunde överväga att byta ordförandeposten i utskottet för teknik och miljö mot en av Sfp:s platser i planeringsnämnden .
Detta är inte samarbete, detta är diktatpolitik! Med andra ord: Vi har egentligen redan fördelat allt även om ni inte vet om det men låt os nu låtsas att vi förhandlar .
Samlingspartiets och dess stödpartiers sätt att föra politik är helt befängt. De gröna i Sibbo fick en invitation till samarbetet men vi meddelade att vi inte vill vara med i ett samarbete som uteslutande har som mål att hämnas Sfp. Vi vill i stället ha en gemensam förhandlingslösning.
Kanske det är värt att notera att vi också meddelade att vi inte anser att samma parti borde ha ordförandeposten i både planeringsutskottet och i styrelsen (nu har Samlingspartiet det i två år) samt att vi nog kunde stödja till exempel Eero Seppänen som ordförande för styrelsen. Desutom har vi presenterat ett fördelningsförslag av nämndplatserna baserat på styrkeförhållandet i fullmäktige som alla tyckte var bra tills man sen konstaterade att det ändå inte var relevant eftersom man redan hade beslutat hur platserna fördelas. Så förhandlings- och samarbetsvilja har nog funnits från både De gröna i Sibbos och från Sfp:s sida.
Jag vill också påpeka att sedan år 2000 har vi alltid haft ett förhandlingsresultat som avspeglat styrkeförhållandet i fullmäktige. Sfp har förstås som största parti haft en större del av kakan men ordförandeskapet i nämnderna (nuvarande utskott) har varit fördelat mellan de större partierna.
Vårt gemensamma Sibbo är definitivt med att genomföra en förändring i Sibbopolitiken. Nu är det tydligen slut på samarbetet i Sibbo. Personligen är jag rädd för hur det går för planeringen och minoritetsspråket i en samlingspartistisk kommun, men det har Vårt (nästa) gemensamma Sibbo säkert tänkt på?

Henrik Möller
ordförande
De gröna i Sibbo